Tambeli nyökkäsi.
— Se on oikea tapa, sanoi hän, — sillä jos hän olisi kuollut suuresti meluten, olisi tullut sotilaita. Nyt ei kukaan voi sanoa muuta kuin että hän kuoli mongotautiin. Ei ole toista tämän kaltaista lääkettä, ja tämän on valmistanut kuuluisa poppamies.
Bosambo ei puhunut mitään pitkään aikaan; sitten hän puhui.
— Kuka on, joka pettää minut? kysyi hän. — Sillä jos suurten herrain korviin tulee tieto, että minä tapoin Sandin…
— Älä yhtään pelkää, sanoi Tambeli ääni hieman käheänä, — sillä ei ole ketään paitsi nämä… — hän viittasi kädellään epävarmasti — eivätkä — he — puhu — koskaan.
Tosiaankin hän puhui totta, sillä miehet makasivat levollisesti kuin uneen vaipumaisillaan.
— Pystyyn — pystyyn! mutisi Tambeli.
Hän meni potkaisemaan lähintä makaajaa, mutta hänen jalkansa pettivät, ja hän horjahti polvilleen.
Bosambo katseli häntä hyvin huvittuneena.
— Koira!