Harmajana aamuna Akasavan päällikkö kokosi kuusisataa keihästä ja kuusikymmentä kanoottia ja piti puheen:
— Ensiksi me tuhoamme lähetysmiehet, sillä he ovat valkoisia, eikä ole oikein, että he elävät ja Sandi on kuollut; sitten menemme Bosambon, Ochorin päällikön luo. Kun sateet tulivat vohlimisen aikaan, hän, joka on vierasmaalainen eikä ole lainkaan ihmisen sukua, toi monta pahaa miestä kanssaan ja hävitti kalakylämme, ja Sandi sanoi, että sotia ei saa. Nyt Sandi on kuollut ja epäilemättä helvetissä, eikä kukaan ole meitä estämässä.
Joen mutkan ympäri tuli hitaasti vastavirtaa pyrkivän »Zairen» keula. Huomata sopii, että sen liehuva pieni lippu ei ollut puolitangossa. Tämän seikan oikea merkitys ei ollut akasavalaisille oikein selvillä. Hitaasti tuli pieni alus rantaan, lankku sysättiin esiin, ja sitä pitkin tuli hyvin rivakkana ja valkeana, pieni luukeppi hopeanupista sormien välissä heiluen, hra komissaari Sanders hyvin elävänä, ja kaksi kiiltävää konekivääriä oli maalle työnnetyn lankun kummallakin puolen laivan, kannella.
Kansa katseli peloissaan ja hämmästyksissään tätä maihinnousua,
Akasavan päällikkö hieman lähempänä kuin hänen maalatut sotilaansa.
Sandersin kasvoilla oli viaton hämmästys. — Päällikkö, sanoi hän, — teet minulle suuren kunnian, kun kokoat nuoret miehesi vastaanottamaan minua; kuitenkin näkisin heidät mieluummin pelloillaan työssä.
Hän kulki pitkin runsaasti maalattujen sotilaiden muodostamia rivejä sellaisin hitain askelin kuin olisi hän ollut kunniakaartia tarkastava ylhäinen henkilö.
— Minä huomaan, sanoi hän olkansa yli päällikölle, joka odottamattomasta näystä hämmästyneenä seurasi häntä, — että joka miehellä on tappokeihäs, myös sotakilpi ja monella sitä paitsi ngombilaiset miekat.
— Herra, se on totta, sanoi päällikkö päästen järjilleen, — sillä me menemme norsuja metsästämään suureen metsään.
— Monella on myös pieniä ihmisenluita kaulassa riippumassa, ja ne eivät ole norsuja varten.
Hän sanoi tämän venytellen, myhäillen, kun hän jatkoi tarkastustaan, ja päällikkö oli ymmällä.