— Herra, se on totta, vastasi nainen. — Hän kuoli äkilliseen tautiin.
— Minun mielestäni liiankin äkilliseen, sanoi Sanders ja katosi majan pimeyteen. Pian hän tuli takaisin valoon ja katsoi naiseen. Hänen kädessään oli pieni lasiputki, jonka eurooppalaiset tuntevat hyvin, mutta joka on pakanakylässä huomattava löytö.
— Minulla on jumala, sanoi Sanders, — ja minun jumalani kertoi minulle, että sinä olet myrkyttänyt miehesi, Mfasa.
— Sinun jumalasi valehtelee, sanoi nainen nostamatta katsettaan.
— En osaa sitä sanoa, sanoi Sanders salamyhkäisesti, sillä hänellä ei ollut todisteita epäluulonsa tueksi, ja hän kutsui heti paikalle kylän päällikön.
Odotettiin hiukan; nainen hieroi jyviään hitaasti, pysähtyen silloin tällöin pyyhkimään kädenselällä hikeä otsaltaan, ja Sanders, hellekypärä takaraivolla, puoliksi poltettu sikari suussa, kädet tungettuina syvälle taskuihin ja ihmettelyn rypistys kasvoillaan, katseli naista.
Päällikkö tuli nopeasti, mutta vastahakoisesti, viivyttyään etsimässä sinistä sotilastakkiaan, jota hän piti suurissa tilaisuuksissa.
— Herra, lähetit hakemaan minua, sanoi hän.
Sanders kohotti katseensa.
— Toisin tuumaten, sanoi hän, — en tarvitse sinua.