Hän oli lainannut hausamerkinantajia päämajasta ja asettanut heitä joen varteen. Hiljaisessa yössä kuuluu rummun ääni kauas, mutta rautapuukeppien rätinä onttoon puunrunkoon kuuluu kauemmaksi.
Klok-klok, klokoti-klok.
Se kaikui kuin kaukaisen härkälauman mylvintä, mutta Sanders otti selvän kirjaimista.
— Paholaismies uhraa huomisyönä Unien metsässä.
Kun hän oli kirjoittamassa tiedonantoa valkoisen takkinsa liepeelle, tuli Abibu juosten polkua pitkin.
— Olen kuullut, sanoi Sanders lyhyesti. — Onko puk-a-pukissa höyryä?
— Olemme valmiit, sanoi mies.
Sanders otti vain pistoolinsa seinältä ja heitti päällystakin kainaloonsa, sillä hänen matkakapineensa olivat jo »Zairella» — olivat olleet jo kolme päivää.
Pimeässä hänen laivansa terävä keula kääntyi joelle, ja kymmenen minuutin kuluttua viestin saapumisesta alus kynti jo jokea vastavirtaan.
Koko yön laiva kulki luovien rannalta toiselle välttääkseen kareja.