— Herra, se on totta, sanoi toinen, — minä tulin tappamaan, ja tämä toinen mies, joka on minun veljeni, sanoi minulle, milloin oli tultava — vaikkakin se, jota hän kutsui, olisi voinut olla toinen, sillä minä olen vain yksi monista.
Sanders tajusi totuuden, että häntä odotti sarja miellyttäviä hyökkäyksiä, joiden tuloa ei pasuunoin toitotettu.
— Sanokaa, virkkoi hän, — kuka on käskenyt tappamaan, ja miksi minun on kuoltava?
Hänen puhuttelemansa mies, pitkä, solakka amatombolainen nuorukainen, pyyhki hikeä otsaltaan kahlehditulla kädellään.
— Herra, vaikka hakkaat minut kappaleiksi, en kerro sinulle, sillä minulla on suuri ju-ju, ja muutamat jumalat suuttuisivat minulle.
Sanders koetti toista miestä yhtä huonosti onnistuen. Tämä toinen oli työläinen, jonka hän oli ottanut neljän päivänmatkan päässä alavirralla sijaitsevasta kylästä.
— Herra, vaikka kuolisin vaikenemisestani, en puhu mitään, sanoi hän.
— Sangen hyvä, virkahti Sanders ja nyökkäsi Abibulle. — Panetan teidät, lisäsi hän, — pitkäksenne maahan, kädet ja jalat levällään, ja sytytän tulen teidän rintanne päälle, ja te kerrotte hyvin äkkiä, mitä haluan tietää.
Ja heidät asetettiin pitkälleen; kummankin rinnalla oli pieni kasa kuivia köynnöksiä, ja Sanders otti palvelijainsa tekemästä tulesta hehkuvan kepin..
Maassa makaavat miehet tarkastelivat hänen jokaista liikettään. He näkivät hänen puhaltavan punaisen kepin palamaan, ja sitten toinen sanoi: