Missä lähetyssaarnaajan maja oli ollut, siinä oli nyt mustien kekäleitten kaaos, josta hitaasti kohoili leyhyviä savukiemuroita.
Sanders näki lähetyssaarnaajan makaamassa tahrautunut valkea puku yllä kasvot maata vasten, ja havaitsi, että häntä oli vaikeata kohottaa, sillä hänet oli naulinnut maahan leveäteräinen norsukeihäs, joka oli katkennut olkapäiden kohdalta.
Sanders käänsi hänet selälleen ja sulki hänen silmänsä, jotka tuijottivat, kuten näytti, anovasti taivaan korkeuteen etsien Jumalan viisautta.
Komissaari otti taskustaan nenäliinan ja laski sen miehen kasvoille.
— Abibu, sanoi hän lempeästi kersantilleen, — kaiva syvä hauta tuon kumipuun juurelle, sillä tämä mies oli kansansa keskuudessa suuri päällikkö, ja hänellä oli yhteys Jumalan kanssa.
— Hän oli kristitty mies, sanoi Abibu miettivänä, ja hurskas profeetan seuraaja, ja Marin suurassa on kirjoitettu:
'Lahkot ovat joutuneet kiistaan Jeesuksesta, mutta suuren tuomion päivänä voi niitä, jotka eivät uskoneet!'
Abibulla oli kunnianimi hadzi, sillä hän oli käynyt Mekassa ja tunsi
Koraanin paremmin kuin useimmat kristityt tuntevat Raamatun.
Sanders ei puhunut mitään. Hän otti taskustaan sikarin ja sytytti sen silmäillen ympärilleen.
Ei yhtään rakennusta ollut pystyssä. Missä lähetysasema kauniine puutarhoineen oli ollut, oli nyt hävityksen kauhistus. Sammuvassa valossa hän näki vaateriekaleita raunioissa ja tiesi niiden merkitsevän toisia uhreja.