Kuun kelmeässä valossa hän hautasi lähetyssaarnaajan lukien hänelle
Isämeidän ja niin paljon hautaustoimituksesta kuin saattoi muistaa.
Sitten hän meni takaisin »Zairelle» ja asetti vahdit. Aamulla hän käänsi »Zairen» keulan myötävirtaan, ja saapui illalla auringon laskiessa pääjoelle — hän oli kulkenut sivujokea — ja näiden kahden joen yhtymäkohdassa oli Akasavan kaupunki.
Hänen luokseen tuotiin kaikkien akasavalaisten päällikkö, ja sillalla pidettiin kannelle asetetun lampun ja pienen kynttilän valossa palaver.
— Päällikkö, sanoi Sanders, — sinun alueellasi on kuollut valkea mies, ja minä tahdon saada niiden miesten sydämen, jotka ovat tappaneet hänet, tai kuoleman kautta! otan sinun pääsi.
Hän sanoi tämän tyynesti, intohimottomasti, ja kuitenkin hän vannoi__ Iwan kautta, joka tarkoittaa kuolemaa ja on voimakkain vannominen. Kannella kyykkivä päällikkö väänteli käsiään ja värisi.
— Herra, sanoi hän vapisevalla äänellä, — tämä on tapaus, josta minä en tiedä mitään. Tämä on sattunut minun alueellani, mutta niin kaukana ulottuviltani, että minä en voi rangaista enkä kostaa.
Sanders päästi vain epämiellyttävän tuhauksen, muuten hän vaikeni.
— Samaten, herra, jatkoi päällikkö, — jos sanon totuuden, niin tämä ei ole yksin akasavalaisten asia, sillä miehet ovat pitkin jokivartta kapinallisia ja tottelevat uutta ju-jua enemmän kuin mitään muuta.
— Tiedän vähän ju-juista, sanoi Sanders lyhyesti, — tiedän vain, että valkea mies on kuollut ja hänen henkensä vaeltaa vierailla mailla eikä asetu lepoon, ennen kuin olen tappanut miehiä. Joko sinut tai muita — palaver on päättynyt.
Päällikkö nousi kömpelösti, teki kädellään kunniaa ja meni vaappuen lankkua myöten maalle.