— On kirjoitettu, sanoi hän kanolaisten kummallisella arabian kielellä, — että meidän on kannettava pois tämä väärä jumala. Pääseekö kukaan meistä tästä seikkailusta elävänä, vai kuolemmeko tässä, on Allahin vallassa, joka tietää kaiken.
Sitten hän astui päättävästi aukeata pitkin. Hän oli vaihtanut valkean pukunsa virkapukuun, eikä joukko huomannut häntä, ennen kuin hän tuli hausainsa kanssa laatikon luo. Tulen kuumuus oli kauhea, polttava. Läheltä hän näki laatikon lautojen taipuneen kuumuudesta ja raosta hän näki ohuen laakakiven.
— Ottakaa laatikko nopeasti, ja hausat kohottivat sen olkapäilleen. Siihen asti koko ihmisjoukko oli istunut äänetönnä ihmetellen, mutta kun sotilaat kohottivat taakkansa, kajahti vihan huuto tuhansista kurkuista, ja miehet hypähtivät seisomaan.
Sanders seisoi tulen edessä toinen käsi kohotettuna, ja hiljaisuus palasi.
— Isisin kansa, sanoi Sanders, — älköön yksikään liikahtako, kunnes jumalakivi on mennyt ohi, sillä kuolema kohtaa nopeasti sen, joka asettuu jumalien tielle.
Hänellä oli pistooli kummassakin kädessään, ja se jumaluus, jota hän ajatteli, ei ollut laatikossa.
Kansa epäröi liikehtien kärsimättömänä, niinkuin joukko liikehtii epäröidessään.
Nopein askelin miehet veivät kuormansa aukeaman läpi; he olivat jo häiriytymättä menneet melkein joukon ohi, kun eräs vanha nainen astui esiin ja tarttui Sandersin käteen.
— Herra, herra! hän huusi, — mitä teet meidän jumalallemme?
— Vien hänet oikeaan paikkaan, sanoi Sanders, — sillä hallitus on määrännyt minut sen pitäjäksi.