Vanha mies pudisti päätään.
— Paholaisten vuoksi, hän virkkoi yksinkertaisesti.
— Sano hänelle, että hän on yksinkertainen aasi! sanoi Cuthbert ja seurasi kantajiaan.
Karavaanin seuraama luonnonpolku kulki melkein suoraan metsän poikki. Se oli omituinen tie, sillä se oli hyvin pehmeä, ja ainoa vika oli, että se oli jonkinlainen kärpästen pesäpaikka — pienten mustien kärpästen, jotka olivat kooltaan kuin tutut kotikärpäset, ehkä hieman isompia.
Ne olivat alkuasukkaiden kauhistus monestakin syystä, mutta pääasiassa siksi, että ne pistivät. Ne eivät kauhistuttaneet Cuthbertia, joka oli pukeutunut lujaan pukuun; siitä huolimatta oli kuitenkin hetkiä, jolloin kärpäset löysivät tien hänen panssarinsa läpi ja saattoivat hänet kiukkuiseksi. Tämä polku oli kymmenen mailin pituinen ja kävely sitä myöten oli hupaista. Sitten tutkija poikkesi metsään kulkien toista polkua myöten, joka oli hyvin tehty, mutta vaivalloisempi.
Kiertoteitä hra Cuthbert tuli Sandersin alueelle ja oli iloinen, ettei tavannut tätä. Hänen karavaanissaan oli kuusikymmentä miestä ja tulkki, ja hän pääsi matkansa päämäärään, joka oli huomattavan suurta aluetta hallitsevan kuuluisan päällikön kylä — Bosambon, ochorilaisen, ei vähemmän; ent. krulaisen, Elder Dempster linjan kyökkimestarin, päällikön jumalan armosta, mutta silti mielenkiintoisen henkilön. Bosambo, siitä saatte olla varmat, tuli ulos tervehtimään vierastaan.
— Sano hänelle, sanoi Cuthbert tulkilleen, — että olen iloinen tavatessani suuren päällikön.
— Herra päällikkö, sanoi tulkki Bosambolle, — tämä valkoinen mies on hullu ja hänellä on paljon rahaa.
— Näen sen, sanoi Bosambo.
— Sano hänelle, sanoi Cuthbert lähetin arvokkuudella, — että olen tullut tuomaan hänelle arvokkaita lahjoja.