— Valkoinen mies sanoo, sanoi tulkki, — että jos hän voi olla varma sinun kunnollisuudestasi, niin sinä voit saada häneltä lahjoja. — Sitten tulkki jatkoi varovasti: — Kun olen ainoa mies, joka voin puhua puolestasi, tehdään sopimus. Sinä annat minulle kolmanneksen siitä, mitä hän tarjoaa. Sitten minä kehoitan häntä jatkamaan antamista, sillä hän on hullujen ihmisten isä.
— Ja sinä, sanoi Bosambo lyhyesti, — olet valehtelijain isä.
Hän antoi merkin vartijoilleen, ja nämä ottivat kiinni onnettoman tulkin ja veivät hänet pois. Cuthbert veti raivoissaan pistoolin esiin.
— Herra, sanoi Bosambo, — älä tee pila. Tämä kirottu neekeri, hän paha mies; hän pane sinä puhua paha asia. Minä puhu englanti hyvin. Sinä istu alas. Me puhu.
Niin Cuthbert asettui Ochorin kylään, ja kolme päivää hän antoi lahjoja, ja Bosambo myi hänelle alueita. Bosambo myi Ochorin; se oli pieni asia. Hän myi oikeudet Isisin metsiin, hän myi Akasavan, hän vuokrasi Lulungon ja »sen luonnontuotteet» — kirjoitan tämän nykyään siirtomaaministeriössä säilytettävästä sopimuskirjasta, jonka alla on Bosambon harakanvarvasmerkki — ja hän lisäsi siihen vielä, hieman ajateltuaan, myös Ikelin maat.
— Entä oikeus jokeen? kysyi iloinen Cuthbert.
— Mitä sinä maksa? kysyi Bosambo varovaisesti.
— Neljäkymmentä Englannin puntaa, ehdotti Cuthbert.
— Olkoon menneeksi, sanoi Bosambo.
Se oli hyvin yksinkertaista kaupantekoa; tietävämpi mies kuin Cuthbert olisi ruvennut aavistamaan pahaa mainiosta menestyksestään, mutta Cuthbert oli liian tyytyväinen itseensä epäilläkseen mitään.