— Ole varma siitä, kuningas, sanoi Sanders hampaittensa välistä, — että jonakin päivänä sinä saat tanssia helvetissä vähemmän miellyttävässä seurassa tanssittuasi sitä ennen nuoran päässä.
— Jos sinä elät tanssin läpi, sanoi kuningas, — niin sinä tulet surulliseksi.
Lavaa ympäröivät sotilaat, joiden keihäät olivat ojennetut keskustaan päin, ja teltan edessä olevat olivat kyykistyneet, jotteivät estäisi Suuren näköalaa.
— Tanssi! sanoi kuningas, ja Sanders työnnettiin eteenpäin. Ensimmäinen kivi, jolle hän astui, oli vain hieman lämmin, ja hän seisoi sillä, kunnes hänet keihäällä työnnettiin eteenpäin. Seuraava oli tulisen kuuma, ja hän hypähti karjaisten; hän putosi toiselle, joka oli vielä kuumempi, ja hyppäsi jälleen…
— Heittäkää vettä hänen päällensä, sanoi huvittunut kuningas, kun he vetivät kiviltä raukean miehen, jonka vaatteet savusivat hänen maatessaan muodottomassa asennossa.
— Tanssi jälleen, sanoi kuningas uudestaan — kuu metsässä välähti keltainen tulisuihku.
»Ha-ha-ha-ha-a-aa!»
Abibun konekivääri toimi viidenkymmenen metrin päässä, ja hänen mukanaan oli viisisataa Ochorin miestä tuon päällikköjen päällikön, Bosambon, johtamina.
Hetken Jitingi vastusteli, mutta sitten, kun ochorilaiset hyökkäsivät päästäen karjunnan, josta kolmasosa oli pelon aiheuttama, kuninkaan soturit hajaantuivat ja pakenivat.
Sanders kannettiin höyrylaivalle nopeasti, sillä jitingiläiset kokoontuivat, ja he olivat erinomaisia yötaistelijoita. Sanders istui laivan kannella ja hoiteli palaneita jalkojaan kiroillen ahkerasti, kuuli ochorilaisten tölmäävän kanootteihinsa ja hausain äänekkäästi haalaavan konekivääriä laivaan, ja sitten hän jälleen pyörtyi.