Näin perusteltua kieltoa Sanders ei voinut vastustaa. Hän ei ollut siinä suhteessa liian varma itsestäänkään, ja hän mietti, ennen kuin jatkoi.
— Hyvä, sanoi hän vihdoin, — sanotaan, että viivytte päivän valmistuaksenne. Tulen huomenna ja tuon sairastuolin teitä varten — onko sovittu?
Mainward ojensi kätensä ja hymyn väre näkyi hänen silmäkulmassaan.
— Sovittu, hän sanoi.
Hän näki komissaarin kävelevän läpi leirin puhuen miehelle toisensa jälkeen oudolla kielellä. Mestarillinen mies, ajatteli Mainward. Olisiko hän voittanut Ethelin? Hän tarkasteli vierasta oudoin silmin ja näki omien laiskojen kantajiensa hyppivän hänen sanoistaan.
— Hyvää yötä, sanoi Sandersin ääni, ja Mainward kohotti katseensa. —
Ottakaa toinen pilleri, niin olette huomenna yhtä terve kuin nostokone.
Minun täytyy palata leirilleni tänä yönä, muuten minun varastostani on
puolet huomenna varastettu; mutta jos teitä huvittaa, niin minä jään…
— Ei, ei, vastasi toinen nopeasti. Hän halusi olla yksin. Hänellä oli paljon asioita selviteltävänä itselleen. Esimerkiksi Ethelin pulma.
— Ettehän unohda pilleriä?
— En. Kiitän teitä tulostanne. Olette kunnon valkea kansalainen.
Sanders hymyili. — Älkää puhuko tyhmyyksiä! sanoi hän hyväntuulisesti. — Tämä on kaikki veljenrakkautta. Valkea valkoisen, heimo heimon puolesta, eikö niin? Olemme aivan yksin täällä, eikä meidän väristämme ihmistä ole viidensadan mailin matkalla. Hyvää yötä, ja muistakaa ottaa pilleri…