"Sinulla on ihmeen ihana tukka, Lily. Ohentunutko —? Mitä se tekee, kun se on kerran niin vaalea ja elinvoimainen? Niin usean naisen huolet näyttävät suoraan kohdistuvan heidän tukkaansa — mutta sinun tukkasi näyttää siltä kuin ei sen alla olisi koskaan ollut ikävää ajatusta. En ole koskaan nähnyt sinua sievempänä kuin tänä iltana. Mattie Gormer kertoi minulle, että Morpeth halusi maalata sinut — mikset antanut hänen tehdä sitä?"
Miss Bart vastasi, heikko suuttumuksen väre äänessään: "En välitä ottaa vastaan muotokuvaa Paul Morpethiltä."
Rouva Fisher mietti. "Eipä ei. Ja juuri nyt, erittäinkin — no niin, hänhän voi maalata sinut, kun olet naimisissa." Hän odotti hetken ja sitten jatkoi: "Mattie kävi muuten joku päivä sitten luonani. Hän ilmestyi tänne viime sunnuntaina — ja Bertha Dorsetin kanssa, totta totisesti!"
Hän vaikeni jälleen tarkatakseen tämän ilmoituksen vaikutusta kuulijaansa, mutta harja Miss Bartin kohotetussa kädessä pysyi yhtä liikkumattomana.
"Ei mikään ole minua ihmetyttänyt enemmän", jatkoi rouva Fisher. "En tiedä kahta naista, jotka olisivat vähemmän sopivia toistensa ystäviksi — Berthan kannalta katsoen, tietenkin; sillä tietystikin Mattie-parka pitää sitä luonnollisena, että hänen seuraansa pyritään. Muistathan, kuinka olen aina sanonut sinulle, että Mattie on salaisesti halunnut kiusata itseään todella uudenaikaisella ja muodinmukaisella; ja nyt, kun onni on häntä potkaissut, minä käsitän, että hän saattaa uhrata kaikki vanhat ystävänsä sen takia."
Lily laski harjan kädestään kohdistaen läpitunkevan katseen ystäväänsä. "Myöskinkö minut?" kysyi hän.
"Oi, hyvä ystävä", mutisi rouva Fisher nousten ikäänkuin vyöryttääkseen kiven sydämeltään.
"Sitähän se Bertha tarkoittaa, eikö niin?" jatkoi Miss Bart järkähtämättä. "Sillä tietenkin hän tarkoittaa aina jotakin; ja ennen lähtöäni Long Islandista minä näin, että hän alkoi asettaa ansoja Mattielle."
Rouva Fisher huokasi. "Mattie on nyt varmasti hänen käsissään. Bertha saa hänet jo uskomaan, mitä hän vain haluaa — ja minä pelkään, lapsi raukka, että hän on alkanut vihjailla kaikenlaisia ryövärijuttuja sinusta."
Veri nousi Lilyn kasvoihin, joita varjostivat alasriippuvat suortuvat. "Maailma on liian ilkeä", mutisi hän koettaen suojella itseään rouva Fisherin huolekkaalta tarkastelulta.