4 Kohtaus.
Willmar, sitte Osvald.
Willmar. Siinä se nyt on. Jos tahdoit taikka ei, minä saan osan naittamis-komediassa. Noh, jopa minunkin kerran tekee mieli näyttelyä kulissien takaa katsella ja tämä menestyy parhaiten, kun itsekin näyttelyyn ryhtyy. Vaan jos kappaletta ei hyväksytä, — on vika (viitaten oveen päin oikealle) tekijän.
Osvald (tulee pyssy kädessä puistosta ja yrittää Willmarin sivutsi vasemmalle ovelle).
Willmar. Mihinkä nyt taas niin kiiruusti?
Osvald. Kah, te tohtori! Taas et hituakaan tavattuna, varpuset eivät enään pidä paikkaansa, ja heti kuin minä tulen, on koko parvi — niin että hui vaan — naapurilla. Minä olen teille paras linnunpeljätys, tohtori, ja hernemaanne on jahtini koko vuodeksi lintusilta varjellut —
Willmar. Saati vaan jääkäri ei olisi sitä pahasti sotkenut. Mutta mihinkä nyt?
Osvald. Pyssyä pois viemään ja kannuksia ottamaan, ratsastamaan, tohtori, ruskonne ei pysy enään alallaan tallissa —
Willmar. Etkä sinä enää kotosella. Aina huikenteleva, aina jotakin muutosta; mutta mitä tästä tullenee, kun kerran omaa talouttasi pidät?
Osvald. Minua ei mikään pidä samassa paikassa.