Fransiska. Jollei Osvald sitä Evelinassa hoksaa, jollei hän ennen iltaa itse tunnusta sen olevan suuremman arvoisen, kuin kaikki, mitä hän pyysi — olen minä voitettu. Mutta nyt alkaa sinun osasi. Minä tahdon nauttia satunnaista lesken tilaani ja taas kerran tuntea naimattoman tunteita, (Seuraavan puheen aikana ottaa hän pois myssynsä, taittaa kukkapöydältä yhden kamelian ja pistää sen hiuksiinsa.) Sinä esität minua Osvaldille neito Fransiska Winterinä, Evelinan ystävänä, paitsi sitä semmoisena tyttönä, jossa olet tavannut kaikki ne hyvät avut, joita hän vaatii. (On pukemisensa päättänyt.) Kuten näet, ihannekuva on valmis.

Willmar. Tahdotko ihastuttaa hänen itseesi?

Fransiska. Sitä minä en tahdo, mutta minä ponnistan kaikki voimani, jotta hän illalla olisi rakastunut — Evelinaan. Mitenkä tässä olen menettelevä, saa sattumus määrätä; sinä, minun haltijani, ja kentiesi myöskin tuo univormua kantava Puck-tonttu, jonka minä päivälliselle kutsuin, teidän täytyy uskollisesti totella käskyjäni, — sinä lupasit sen ja tuota toista varten on mulla myöskin eräs loihtoluku valmiina — teidän täytyy minua auttaa.

Willmar. Sinä otat itsellesi vaikean tehtävän.

Fransiska. Ei ensinkään. Oi, tuhansia keinoja löytyisi. Minun sopisi esm. valloittaa hänen sydämensä ja antaa hänelle rukkaset, joilla hän sitte kiukussaan syöksähtäisi Evelinan jalkain juureen, mutta se olisi vaarallista ja saattaisi lopuksi hänen runneltu sydämmensä, niinkuin viheliäisen kerjäläisen, tämän haltuun. Parempi, että teen ikäänkuin peilin Evelinan asioista, näytän hänelle vastatusten, mitä hän ylpeästi vaati ja mitä hän kevytmielisesti unhotti, ja lyödään vetoa hän taipuu jälkimäisiin. Tuossa on hän, nyt toimeen.

6 Kohtaus.

Willmar. Fransiska. Osvald (ratsupuvussa).

Willmar. Minun täytyy pyytää sinua, rakas Osvald, täksi päiväksi luopumaan ratsastamisestasi. Meillä on vieraita ja minä jätän sinulle isännän viran, koska minun on lähteminen erään sairaan luo ja Evelina on kiinni askareissaan kyökissä. Päivälliseksi tulee ystäväsi, herra von Lautern, ja tässä esitän sulle toisen rakkaan odottamattoman vieraan, neito Fransiska Winterin. (Fransiska katselee Osvaldia lornetilla.) Evelinan pensionikumppani, nuoruuden-ystäväni tytär. Neito Fransiska — Osvald Born, holholaiseni.

(Kumarrus.)

Osvald. Te tulette, neito, iloisen juhlan viettämiseen osaa ottamaan?