Osvald (syrjään). Ja tuo minun on määrä naida? Ei ikinä!
Fransiska. Kuka on mielirunoilijanne, herra Born?
Osvald (syrjään). Hän pusertaa ulos kaiken viisautensa, oikein niinkuin hän tietäisi, että minä häntä aion tutkia. Mutta hän ei kestä, onneksi tein suuria vaatimuksia. Jos tohtori ottaisi sanoistani kiinni —
Fransiska. Te ette vastaa? Quelles réveries, quel morne silence?
Osvald (syrjään). Nyt puhuu hän ranskaa kuin vettä. (Ääneen). Mademoiselle —
Fransiska. Eh bien, Monsieur, c'est en vain que j'attends une réponse. Vous oubliez que c'est à vous que l'on a confié l'agréable devoir de faire les honneurs de la maison.
Osvald (syrjään tuskistuneena). Hän kestää, hän kestää. (Ääneen.) Neito, minä näen, että rakastatte vieraita kieliä.
Fransiska. Niitä on harjoittaminen, se on muodin asia ja välttämättömän tarpeellista matkoilla.
Osvald (syrjään). Matkoilla? Ikäänkuin hän olisi kuunnellut.
Fransiska (menee kukkapöydän luo ja pitää silmällä Osvaldia, joka tuskissaan käy edes takaisin näyttämön etupuolella).