Osvald (syrjään). Hän taitaa kaikki, mitä olin vielä vaatinut — (lyö päähänsä.) Italian kieltä? (aivan iloisesti) jos ei hän ollenkaan osaisi Italian kieltä! Varmaan, sitä hän ei osaa.
Fransiska (on nypäissyt yhden ruusun). Voi!
Osvald. Mikä teitä vaivaa, neito?
Fransiska. Ei mikään, piikki pisti sormeeni. Minä olin unohtanut, che ogni rosa ha le sue spine.
Osvald (kovin peljästyneenä). Te ymmärrätte Italian kieltä? (Syrjään). Minä olen hukassa!
Fransiska. Discretamente bene, Signore, — e lei?
Osvald. Un pochino. (Syrjään). Minä olen hurjistumaisillani.
Fransiska. Dunque paleremo spesso italiano.
Osvald (syrjään). Vielä sitäkin! nyt on latinani lopussa —
Fransiska. Minä rakastan sitä kieltä, sillä se soi kuin musiiki ja laulaessani laulan mieluisimmin Italian kielellä.