Osvald (hervahtaa alas tuolille). Nuora on kiinnemmäksi vedetty, hän taitaa kaikkia, kaikkia — Jumala, hän laulaa. —
9 Kohtaus.
Edelliset. Evelina (astuu keski-oveen ja kuuntelee).
Evelina. Laulusi houkuttelee minua ulos kyökistä, en ole pitkään aikaan kuullut sinun laulavan, Fransiska.
Fransiska (kesken laulua). Minä otan joka viikko kaksi tuntia.
(Laulaa edelleen.)
Osvald (puoli hiljaan Evelinalle). Saiko tämä teitä houkutetuksi, tämä laulanto?
Evelina. Fransiskalla on hyvä ääni ja oivallinen koulu.
Osvald. Mutta tämä laulu, niin ilman tunteen syvyyttä, tässä puuttuu (sydäntänsä osoittain.) Evelina, te laulatte sen laulun paljoa paremmin.
Evelina. Ei suinkaan, minun heikko ääneni, luonnon tapainen lauluni —