(Menee hipsuttaa kiirutellen pois, Evelina seuraa häntä
keski-ovesta.)
10 Kohtaus.
Osvald, sitte Willmar.
Osvald (joka tällä aikaa seisoi äänetönnä tuskissaan). Jumalan kiitos, hän on poissa! Hän taitaa kaikkia! Olisi vaan vielä puuttunut, että hän olisi köydellä hyppinyt, minä luulen hän osaa sitäkin. Hän laulaa, niinkuin positivi, — mutta hän laulaa. Hän puhuu kaikkia kieliä — mutta mitä tämä maksaa? Tytöille tämmöinen asia tehdään aivan huokeaksi. (Lyö jalkaansa lattiaan). Se on inhoittavaa! Nuot bonnit, nuot pensionit — tämä olisi tiedettävä. Nyt puuttuu vaan, että tohtori tulee ja ottaa sanoistani kiinni — totta tosiaan, tuossa on hän jo.
Willmar (keski-ovesta). Noh, Osvald, oletko oppinut tuntemaan kaunista Fransiskaa? Olenko liikoja lausunut?
Osvald. Oh, se on oikea kameleontti tiedoissa.
Willmar (syrjään). Rakastuneelta hän ei näytä? (Ääneen). Asia on siis laidallansa?
Osvald. Mikä asia? Tohtori, minun täytyy teille ilmoittaa, ett'en ikinä voi rakastaa tätä tyttöä.
Willmar. Älä haaraite asiasta, Osvald, ken puhuu rakastamisesta? Olenko sinulle luvannut, että sun piti rakastaman? Sinä määräät lääkkeet, minä hankin nämät, ja vaikutus ei ole rakastaminen — vaan naiminen.
Osvald. Mutta tohtori —