Osvald. Niin, kokkikirjan avulla, se ei ole mitään, siihen pystyn minäkin. —
Fransiska (Evelinalle). Lyö kirja kiinni, tämän minä tiedän ulkoa.
Osvald (syrjään.) Minä olen maahan vaipua!
Fransiska (puoli-hiljaan Willmarille). Palaako tuo?
Willmar. Ei sitä, mutta seisoohan tuo hiilillä.
Osvald. Kuka?
Fransiska. Liekkosputinki! Evelina! pieneksi hakattu ydin —
Osvald (syrjään). Tämä viiltää läpi minun luitteni.
Evelina. Tässä! (panee sen vatiin).
Fransiska. Sitrunan kuoria.