Osvald. Tässä tulee minun liian kuuma — hyvästi, tohtori!
(Pois vasemmalle).
Willmar. Nyt, Fransiska, liikuttanut, ruhtonut olet häntä tarpeeksi, mutta voi sinua, jos hullusti käy — (kääntyy lähteäksensä.)
Fransiska. Olkaa huoletta — nyt tulee hän vienolle valkealle.
(Willmar pois oikealle).
12 Kohtaus.
Fransiska. Evelina. Osvald (ovessa vasemmalla).
Evelina. Selitä mulle vihdoinkin, sillä kauemmin en todellakaan voi olla katselijana, mitä sinä vehkeilet Osvaldin suhteen?
Osvald (aikoo ulos ovesta, näkee Fransiskan ja säpsähtää, takaisin).
Fransiska (on huomannut hänen; itsekseen). Tuolla on hän, hyvä! (ääneen). Osvaldinko suhteen? Tahdoin oppia häntä tuntemaan, itse oppia tuntemaan — sinun liiallisten ystävällisten kertomustesi perästä —