Lautern. Mutta, hyvä Jumala —
Fransiska. Mikä vahinko noitten kaunisten kotiljonginkiehkurain suhteen. Ja te saatte sitten, toisena Petrarkana, sepittää sonetteja hänestä. Tuolla tulee Osvald, tehkää päätöksenne.
(Nopeasti pois keskeltä.)
Lautern, Mitä minun on tekeminen? Se on häijyyttä — sen minä näen — mutta ei minua ja Lauraa vastaan. Hänen tähtensä kaikki! Minä noudatan Fransiskan käskyjä.
14 Kohtaus.
Osvald (keskeltä). Lautern.
Osvald. Kas, Bernhard!
Lautern. Osvald, sinua minä ha'in. Anna minun käyttää tätä hetkeä, jona voin sinua puhutella kahden kesken. Minä tarvitsen ystävyyttäsi. (Syrjään). Se on totta.
Osvald. Annapas kuulla, minä olen uutelias.
Lautern. Minä rakastan (syrjään) — ei vielä valhetta.