Osvald. Oivallista! ja ketä?
Lautern. Nyt on peto. (Ääneen). Etkö ole sitä huomannut? Oi, sinä arvaat sen — viehättävää Evelinaa.
Osvald. Ei, sitä en ollenkaan ole huomannut.
Lautern. Ken voi häntä rakastumatta katsella?
Osvald. Minä olen häntä katsellut jo viisitoista vuotta.
Lautern. Tämä vieno naisen luonto, tämä syvätunteisuus, joka kaikissa hänen sanoissaan astuu esiin —
Osvald. Niin, hän on syvätunteinen.
Lautern. Hän on ihana —
Osvald. Todesti? Kyllä hän on herttainen. (Syrjään). Tuonko virka oli minua siitä huomauttaa?
Lautern. Mikä onni, saada häntä omaksensa —