Osvald. Ja vielä kerran — minä en lupaa mitään.
Lautern (syrjään). Sitä parempi! Minä olen tehnyt tehtäväni.
15 Kohtaus.
Edelliset. Fransiska. Evelina, iso kori, täynnä kukkasia, kädessä.
Fransiska. Herra von Lautern? Teitä ei pitkään aikaan nähty, mutta tätä kutsumusta (viitaten Evelinaan) noudatitte nopeasti.
Lautern (kylmänkiskoisella kumarruksella). Neito —
Osvald (syrjään). Hän salaa rakkautensa oivallisesti.
Fransiska (hiljaan Lautern'ille). Innokkaammin, lemmekkäämmin — muistakaa Lauraa!
Lautern. Niin, paha kyllä, minä teen sitä. (Evelinalle). Jos tietäisitte, mitä kärsein, kun en niin isoon aikaan nähnyt teitä! Tuo kaunis käsi ei kohoisi uhkaavaisena.
(Tahtoo suudella hänen kättänsä).