Evelina (astuu takaisin, hymyillen). No mitä nyt mielitte, mitä tämä tarkoittaa?
Fransiska (itsekseen). Luutnantit ovat oivalliset, komantoon perin tottuneet. Hän tekee hyväily-temppunsa komannon mukaan, juuri kuin sotamiehen pyörähyksensäkin.
Osvald (on tuskallisesti katsellut Evelinaa ja vetää Lautern'in syrjäpuoleen). Annapas, minä tuon toimitan, Bernhard, minä puhuttelen häntä, mutta älä sinä asiaa hölmäse. (Syrjään). Saan sillä edes aikaa.
Fransiska. Hyvä, että tapaamme herrat. Me tarvitsemme apuanne. Huomispäivän juhlaksi koko sali koristetaan, tässä ovat aloitetut kukkaköynnökset, meillä on vielä paljon tekemistä. (Istuu tuolille vasemmalle puolelle, Evelina oikealle). Me, Evelina ja minä, sidomme, herrat antavat meille kukkaset käteen.
Osvald (Evelinalle). Saanko minä auttaa teitä?
Fransiska. Herra Born? Tänne työhön. Tässä jalkaini juuressa, ottakaa tämä pallistuoli —
Osvald (syrjään). Belladonna on takiaisten sukua. (Menee toiselle puolelle ja istuu aivan nyreissänsä Fransiskan jalkain viereen).
Lautern (asettuu Fransiskan taa). Te teette asian minulle hirveän vaikeaksi. — Oletteko tyytyväinen?
Evelina (istuu yksinänsä ja sitoo seppeleitä).
Fransiska (Lauternille). Minä kiitän seppelettä, kuu se on valmiina. (Osvaldille). Yksi narcissi! viheriöistä. Tiedättekö mitä narcissi merkitsee? Narcissi oli eräs kovin itserakas, turhaluuloinen mies, — sentähden muutettiin hän kukkaseksi.