Osvald. Olisipa se luotettavin keino. Mutta minä koetan, kuu te tulette naiduksi.
Evelina. Sitä ei ole ajattelemista —
Osvald. Tulee kun tuleekin teidän vuoronne. Silloin latelen minä teidän tulevaisellenne kaikenlaisia juttuja, kuinka yhdessä olemme leikkiä lyöneet, kuinka minua suutelitte —
Evelina. Niin, lasna ollessani.
Osvald. Ei sillä väliä ole. Minä teen hänet niin mustasukkaiseksi, että teidän on mahdotoin Othellon kourista päästä.
Evelina. Se olisi ilkeätä —
Osvald. Korvausta, Evelina, ei mitään muuta, kuin korvausta.
Evelina (on ottanut kiini taulun yläpuoleen). Nyt olette minun käsissäni. Osvald, ell'ette lupaa luopua näistä konnamaisista aikomuksista, hellitän minä täältä ylhäältä, taulu putoo ja eno lankee niskoihinne.
Osvald. Te tahdotte käyttää väkivaltaa? Sitä sopii minunkin tehdä! Sillä jos te, Evelina, itsepäisesti vaaditte, että minun on vaimoani rakastaminen — vedän minä käteni takaisin ja tohtori makaa jaloissanne.
Evelina. Te ette uskalla sitä.