Osvald. Miks'ei? — Yksi!
Evelina. Oho, mulla on rohkeutta. — Kaksi!
Osvald. Ja!
Evelina. Osvald. Kolme!
(He päästävät yht'aikaa irti, taulu putoo, raami särkyy;
Evelina hyppää tuolilta, Osvald kiiruhtaa oikealta pyssynsä
luo, Fransiska astuu ovipielen taa).
Evelina. Särkynyt! Sen olette te tehnyt. Mutta minä kerron tämän kohta enolle, ja myöhemmin kaikki rouvallenne. Siinä on vielä yksi synti lisäksi, jota teidän on sovittaminen.
(Yrittää oikean-puoliselle ovelle, Osvald tarttuu häntä käteen.)
Osvald. Ja minä sanon teidän tulevaisellenne (osottain taulua), että olen nähnyt erään luutnantin makaavan jalkainne juuressa.
(Evelina menee pois oikealle, Osvald ottaa pyssynsä ja lähtee
perä-ovesta.)
2 Kohtaus.