Evelina. Osvald.
Osvald (lyö jalkaansa lattiaan). Belladona, hulluruohoa ja isojuurta! (Ääneen). Evelina, älkää menkö pois — älkää seuratko häntä, hän myrkyttää sydämenne viatonta naisluontoisuutta. Minä vihaan tuota Fransiskaa.
Evelina. Se olisi liiallista. — Mutta todellakin, teitä menetellään pahasti, Osvald — jos tietäisitte —
Osvald. No, puhukaa enemmän. —
Evelina. Ellen vaan olisi luvannut —
Osvald. Te olette luvannut! Mitä? Evelina? Olettenko luvannut Bernhardille mitäkään?
Evelina. Herra von Lauternille? — Mitä vielä!
Osvald (suutelee hänen käsiänsä ja katsoo häntä silmiin). Evelina, olkaa vilpitön nuoruuden ystäväänne kohtaan, parasta ystäväänne kohtaan maan päättä.
Evelina. Te säikähytätte minua.
Osvald. Rakastatteko Lauternia?