(Astuu häntä likemmäksi).
Osvald (pakenee toiselle puolelle). Neito — minä en tiedä mitä tohtori on sanonut — kaikissa tapauksissa liiallista hätäisyyttä — hän on teille selkoa tekevä.
Fransiska (helleyttä teeskennellen.) Mutta miksi välittäjää, Osvald? Miks'ei pikaista selitystä?
Osvald (on vetäytynyt ovelle saakka vasemmalle). Sanalla sanoen — minä olen jo kihloissa.
Fransiska. Lautern! kannattakaa minua, minä näännyn!
(Osvald pois vasemmalle).
18 Kohtaus.
Fransiska. Lautern, sitte Willmar.
Fransiska. Me olemme voittaneet! herra von Lautern! (tarjoo hänelle kätensä.) Me olemme kumpikin rukkaset saaneet.
Lautern. Mutta minä saan vahingon palkkion. Te yksinänne, armas Fransiska, jäätte tyhjin käsin istumaan.