Fransiska. Mitä te vielä pyydätte?
Lautern. Oi te tiedätte sen, Fransiska, ainoastaan yhtä, yhtä, jossa koko elämäni riippuu.
Willmar. Kentiesi tuota pää-asiaa, josta sinä puhut.
Fransiska. Kentiesi niin — puhukaa te Puck.
Lautern. Ihanan Lauran kättä.
Fransiska. Ha, ha, ha, kättäkö? Osvald, minä lyön vetoa, on oppeliaampi koulupoika, hän saattaa teidät häpeään. Mutta antakaat, minä katson, joko päivä (viitaten oikealle) koitti ja kaste katosi.
(Pois oikealle).
19 Kohtaus.
Lautern. Willmar. Osvald (vasemmalta).
Willmar. Ymmärrättekö, herra von Lautern? Kukaties rakastunut helpommin jäljille pääsee.