Lautern. Tosin olen minä niin rakastunut, kuin suinkin mahdollista, herra tohtori, mutta minä en tiedä, mitä hän tarkoittaa.
Osvald. Tohtori, hyvä että tapaan teidät. Minä otan tämän-aamuiset sanani takaisin, kaupasta ei tule mitään — rätinki oli väärä.
Willmar. Oh hoh, vaaditko enemmän?
Osvald. Enemmän ja vähemmän. Repikää koko luettelo palasiksi, uudella, ja sen olen minä itse keksinyt, seisoo ainoastansa yksi vaatimus, mutta tulisilla kirjaimilla.
Willmar. Sano suusi puhtaaksi, lapsi, meillä on jo kylläksi arvoituksia. — Mitä pitää hänen osata, mitä vaadit valitultasi?
Osvald. Yhtä vaan! Hänen pitää rakastaman minua.
20 Kohtaus.
Edelliset. Fransiska tuo Evelinan sisään.
Fransiska. Ja sen hän tekee. Kaikkein niitten kiusausten sovitukseksi, joita olette saanut minun puoleltani kärsiä, minä tuon teille morsiamen.
Osvald. Evelina! Minun Evelinani!