Fransiska. Oi, minä tiedän vieraanvaraisuutesi.
Evelina. Mutta siinä tapauksessa täytyy minun kohta laittaa ruoka-listani laidallensa. Kaksi odottamatointa vierasta lisäksi ja päälliseksi vielä toinen matkalla, toinen univormussa; matkat vaikuttavat nälkää ja luutnantit käyvät aina vankasti päälle, sodassa vihollisten joukossa tappelussa ja rauhan aikana ystävien parissa pöydän ääressä.
(Pois keski-ovesta.)
3 Kohtaus.
Fransiska. Willmar.
Fransiska. Pikku emännöitsijäsikö?
Willmar. Ja rakas seurakumppalini. Oiva, herttainen tyttö!
Fransiska. Ai, ai, isä! hän sulkee minun ulos rakkaudestasi. Sinä teet minun kateiseksi.
Willmar. Juuri kuin et sinä tuntisi apellisen sydämmeni hempeyttä. Minulla on tyttäressäni aika veitikka.
Fransiska. Veitikkyys on rakkauden leppeäs pilantekosen "humori". Mutta kuka on se nuori mies, jota Evelina niin kovin syyttää?