DE GUICHE, huolimattomana istuen nojatuolissa, jonka Ragueneau nopeasti on tuonut. Koruna luonansa nyt moni pitää tapaa runoilijaa. — Te ehkä siksi ryhtyisitte mun luokseni?
CYRANO.
En, kreivi! Tahdon olla vapaa!
DE GUICHE. Mun enoani, Richelieutä, miellytitte te eilen. Esittäisin teidät joskus hälle.
LE BRET, häikäistynä.
Ah! Suuri Luoja!
DE GUICHE. Kuulin, että näytelmänkin te ootte tehnyt?
LE BRET, kuiskaa Cyranolle. Ah, jos "Agrippines" hänkin sais kuulla!
DE GUICHE.
Lukekaa se hälle!
CYRANO, kiusausta tuntien, hiukan ihastuneena. Tosiaankin, jos…
DE GUICHE. Hän on mestari. Hän runon tekijälle voi monet neuvot antaa. Korjata hän voisi…
CYRANO, jonka kasvot ovat heti synkenneet. Oh, mahdotonta, kreivi! Min' en muuttaa soisi ees yhtä pilkkua…