DE GUICHE. Vaan hyvä maksamaankin hän on, jos joku runo häntä miellyttää.
CYRANO. Mut aina parhaimmaksi palkakseni jää se, ett' oon tyytyväinen, itsellein kun luen mä sitä, minkä ensin runopukuun puen.
DE GUICHE.
Te ootte ylpeä!
CYRANO.
Sen huomaatteko tekin!
GASKONJALAIS-SOTURI, tulee miekkaansa pistettyinä lakkeja, joissa on rikkinäiset töyhdöt ja jotka ovat tahrautuneita. Kas, Cyrano! Kas, niitä, joita höyhennitte, te eilis-iltana näin paljon köyhennitte: nää hatut, töyhdöt ovat pakenijain…
CARBON. Sekin on sotasaalis!
LÄSNÄOLIJAT, nauraen.
Ah! Ah! Ah!
CUIGY. Kai senkin herran sisua kirveltänee tänään jonkun verran, ken järjesti tuon leikin!
BRISSAILLE.
Kukahan se lie?
DE GUICHE.
Se olen minä.
Nauru taukoaa.
Tahdoin hiukan opettaa
erästä riimiseppää… juoppoa…