ROXANE. Maineestanne runoilijana! Niin! — Vaan pahaks' ette panne, jos vielä erään kauniin kohdan teille luen: "Oi, lennä, kaipuuni, luo armaan kohoutuen! Jos voisin suudelmia näin mä lähettää, lukisit huulillas sa kaikki sanat nää!"
CYRANO, tahtomattaan hymyillen mielihyvästä.
He, he, tuo laatuun käy!…
Entiseen tapaan halveksuen.
Hm!… Jotenkuten luistaa!
ROXANE.
Ja tää…
CYRANO.
Noin voitteko kaikk' ulkoa te muistaa?
ROXANE.
Voin, aivan kaikki!
CYRANO, viiksiään vääntäen,
Sepä imartelevaa!
ROXANE.
Hän mestari on!
CYRANO, vaatimattomasti
Mestariko?!
ROXANE, päättävästi. Juuri niin, hän mestari on!
CYRANO, kunniaa tehden.
No, kai täytyy tunnustaa!