CYRANO.
Vai niin.
CHRISTIAN.
Ja enkö muka osais sitä tehdä!
En lopultakaan tyhmä ole. Sen saat nähdä!
Sä hyvän opetuksen antanut oot mulle,
nyt osaan itse… Ja jos muu ei neuvoks tulle,
voin häntä syleillä — ja silloin poiss' on hätä!
Huomaten Roxanen, joka tulee takaisin Clomiren talosta.
Se hän on! — Cyrano, ei, älä mua jätä!
CYRANO, kunniaa tehden.
Puhukaa yksin nyt!
Poistuu puutarhan muurin taakse.
V KOHTAUS
CHRISTIAN, ROXANE, joitakuita Herroja ja Naisia,
sekä Seuralaisnainen, hetkisen.
ROXANE, tulee Clomiren talosta, hyvästelee seuruettaan.
Alcandre, Grémionel —
Barthénoïde!…
SEURALAISNAINEN, epätoivoissaan. Oi, meiltä hukkaan mennyt on tää ilta. Kuultu ei puhetta Hellyydestä!
Menee Roxanen taloon.
ROXANE. Urimédonte!… Ja… Näkemiin!… Kaikki hyvästelevät Roxanea ja toisiaan, hajautuvat ja poistuvat erikaduille. Roxane näkee Christianin. Ah, tekö! Menee Christianin luo. Ilta on tullut. Vuottakaa. He poistuu kuuluvilta. ei ketään kulkijaa. On ilma lämmin. Estä ei mikään puhettanne. Tähän istukaamme! Ma kuuntelen.