CHRISTIAN, istuu hänen viereensä penkille; hiljaisuus.
Ma lemmin teitä.
ROXANE, sulkien silmänsä. Niinpä saamme siis kuulla lemmestä.
CHRISTIAN.
Sua lemmin.
ROXANE. Aiheenanne se on. Se kirjailkaa!
CHRISTIAN.
Mä teitä…
ROXANE.
Kirjailkaa!
CHRISTIAN.
Sua lemmin niin!
ROXANE.
Epäilemättä. Entä sitte?
CHRISTIAN.
Ja sitte… jos te mua myöskin lempisitte,
niin tyytyväinen oisin. Suokaa huuliltanne,
Roxane, se kuulla mun!
ROXANE, nyreästi.
Te lientä laimeaa
vain tarjoatte. Mausteit' enkö lainkaan saa?
Sanokaa kuinka lemmitte!