CHRISTIAN.
Minä.
ROXANE.
Ken?
CHRISTIAN.
Christian.
ROXANE, pilkallisesti.
Vai niin! Vai tekö?!
CHRISTIAN.
Puhua tahtoisin ma teille…
CYRANO, parvekkeen alla, Christianille. Hiljaisemmin vain. Hyvin tämä käy.
ROXANE.
Ei! Pyydän lähtemähän!
Puhutte huonosti!
CHRISTIAN.
Se armo suokaa!…
ROXANE.
En!
Te ette lemmi mua!
CHRISTIAN, jolle Cyrano kuiskaa, mitä hänen on sanottava. Väärä syytös! Lemmin! — mä lemmin… niin, ett' äsken… puhua… siit' emmin!