ROXANE.
Niin on kuin äänennekin kaikuis aivan toisin.
CYRANO, lähestyen, kuumeisesti. Niin, toisin — sillä nyt yön turvin rohkenen ma olla itseni… Pysähtyy, hämmentyneenä. Ah, mitä haastelen! Oi, älkää tuomitko tunteeni kiihkoisuutta, tää on niin suloista,… niin uutta mulle!
ROXANE.
Uutta!
CYRANO, hämmennyksissään, sanoja etsien.
Niin, uutta: puhua… näin kaikki… suorin kielin!
Ah, pelkään, kuulija ett' ehk' on pilkkamielin…
ROXANE.
Miks pilkkamielin?
CYRANO. Tunteen kiihkon vuoksi… Aina siks ovat sydän, järki mulla pelokkaina: Käy taivaan tähtiin halu, pilkan pelon vuoksi ma tuskin tohdin käydä pienen kukan luoksi!
ROXANE.
On kaunis kukkakin.
CYRANO.
Vaan nyt en niitä kerää.
ROXANE.
Sananne uusia on mulle tällä erää.