CYRANO, mennen hänen lähelleen; äskeiseen tapaan.
Ma sananmukaisesti tulen suoraan kuusta.
DE GUICHE.
Vaan…
CYRANO.
Sata vuottako vai hetken matka kesti,
se mielestäin on mennyt… totta totisesti!
Vaan tuolta keltaisesta pallosta ma tulen!
DE GUICHE, olkapäitään kohauttaen.
Nyt menen…
CYRANO, asettuen eteen.
Anteeksi, jos hetkeks tienne sulen!
Te mennä tahdotte — vaan sanonette ensin,
mä mihin seutuun nyt näin ilman halki lensin!
DE GUICHE.
No, hitto…
CYRANO. Enhän tiedä, minne lentämällä näin aina joudunkaan… ja väliäpä tällä! Tää onko maa vai kuu vai kenties joku tähti, johonka vetämään mua painovoima lähti?
DE GUICHE.
Vaan minä sanon, herra…
CYRANO, päästäen kauhun-huudon, niin että De Guiche
vetäytyy taaksepäin.
Oh, oh! Mitä näen!.
Mä tässä maassa tapaan aivan mustan väen!
DE GUICHE, nostaen käden kasvoilleen.
Mi… mitä?