CYRANO, kauheasti peläten.
Afrikanko alkuasukkaita?…
DE GUICHE, joka on koskenut naamiotaan.
Tää naamio…
CYRANO, ollen hiukan rauhoittuvinaan, Ah, niin, — nyt tiedän, niin on laita: oon Venetsiassa?…
DE GUICHE, tahtoen mennä.
Mua vuottaa eräs nainen!…
CYRANO, täysin rauhoittuneena.
Siis Pariisissa oon? Te ootte ranskalainen?
DE GUICHE, vasten tahtoaankin hymyillen.
On hullu aina hullu!
CYRANO.
Hymyilette!
DE GUICHE. Niin, vaan mennä tahdon!
CYRANO, riemuissaan.
Siis oon tullut Pariisiin!
Tyytyväisenä, nauraen, pudistaen vaatteitaan.
Sain pilven harjalla mä äsken tänne ajaa.
Mua peittää eetteri kuin tomu matkustajaa.
On silmissäni tähtein tomua. Kas, nähkää:
jäi kannuksiin kaks pyrstötähden häntätähkää.
Ottaen jotakin hihansa päältä.
Ja kiertotähtein karvoja, kas, pukuun tarttui!…
Puhaltaen ikäänkuin saadakseen ne lentämään.