DE GUICHE.
Se oli äsken, se. Nyt lähtemään mä käsken.
Ottaen taskustaan sinne panemansa paperin.
On tässä käskykirje.
Christianille.
Viekää joukollenne!
ROXANE, heittäytyen Christianin syliin.
Christian! Christian!
DE GUICHE, ivallisesti hymyillen, Cyranolle. No, arvatkaapa, eikö menne mont' aikaa, ennenkuin häävuode noita vuottaa!
CYRANO, syrjään.
Hän luulee kai, se että mulle tuskaa tuottaa!
CHRISTIAN, Roxanelle.
Ah, vielä suudelma!
CYRANO. Jo lähtekäämme! Siedä ei viivytellä!
CHRISTIAN, yhä suudellen Roxanea. Ethän, ystäväni, tiedä, se kuinka raskast' on nyt juuri… juuri nyt!
CYRANO, koettaen viedä pois Christiania.
Sen tiedän!
Kaukaa kuuluu rummuilla soitettu marssi.
DE GUICHE, on mennyt perälle.
Rykmenttini on jo lähtenyt!