ROXANE, Cyranolle, pidättäen Christiania, jota Cyrano koettaa
yhä saada lähtemään.
Oh!… Teille uskon hänet. Kuulkaa, luvatkaa,
hän ettei henkeänsä vaaraan panna saa!
CYRANO. Hm… koetan, vaan kyllä hieman vaikeaa on luvata…
ROXANE, äskeiseen tapaan.
Ett' on hän aina viisas…
CYRANO. Kyllä, vaan…
ROXANE, samoin kun äsken. Ettei vilustu hän,… että hällä yllä on kyllin vaatteita…
CYRANO.
Teen voitavani…
ROXANE, samoin kuin äsken.
Sitte myös: etten siellä koskaan aatoksista armaan ma unohdu.
CYRANO.
Ma luulen…
ROXANE, äskeiseen tapaan. Jospa lupaisitte, ett' usein kirjeen saan!