CYRANO.
Siis konna!
DE GUICHE, solmiten huolettomasti vyötään. Se on hyvin mukavaa… Niin, mitä me puhuimmekaan?!… Ah, te ette tiedä sitä! Viim' yönä marsalkka Dourlensiin lähti; siellä on muonavarastoja. Ettei häntä tiellä kohtaisi vaara, otti mukaansa hän sinne niin paljon sotilaita, että riveihinne jäi suuri aukko. Nyt jos hyökkää vihollinen, niin aivan helpoksi käy hälle voittaminen.
CARBON.
Niin, vaarass' olemme — sit' ajatella sietää.
Vaan vihollinen ehk' ei tiedä…
DE GUICHE.
Kyllä tietää.
Ja hyökkää myös!
CARBON.
Oh!
DE GUICHE. Mulle vakoilija äsken toi sanan siitä. — Niin, he hyökkää minne käsken. Hän virkkoi näet mulle: "Paikka valitkaa, jot' olis teidän kaikkein helpoin puolustaa; ma sanon heille: siin' ei vastarinta kohtaa, niin silloin joukkonsa he heti siihen johtaa." Näin hän. Ma lausuin siihen: "Mistä merkin saatte, te siihen kohtaan sitte hyökkäys suunnatkaatte!"
CARBON, sotureille.
Siis, herrat, aseisiin!
Kaikki nousevat. Miekkojen ja hankkilusten kalinaa,
kun niitä kiinnitetään paikoilleen.
DE GUICHE, Carbonille.
On tunti aikaa vielä.
I SOTURI.
Vai tunti vielä! No…