ROXANE.
En!
I SOTURI, toisille.
Hei, hän jää!
II SOTURI.
Hän jää!
III SOTURI.
Ei väisty vaaran tieltä!
KAIKKI, malttamattomina, tuuppien toisiaan, siistiytyen. Mun saippuani! — Kampa! — Säärystintä on mun korjattava: neula missä! — Mahdoton on löytää peiliä! — On kalvostimes tässä! — Ma nauhaa tarvitsen! — Ja minä partaveistä!
ROXANE, Cyranolle, joka yhä pyytää häntä poistumaan.
En aio poistua, vaan paikallani seistä!
CARBON, joka samaten kuin toiset on kiristänyt vyötään, harjannut pukuaan ja lakkiaan, korjannut lakkinsa sulkaa, vetänyt päälleen kalvostimet, lähestyy Roxanea ja sanoo kohteliaasti. Kun kerran, hyvä rouva, ootte näkemässä kun soturini käyvät kuoloon, sallisitte mun ehkä esitellä joitakuita heistä! Parooni Peyrescous de Colignac! Ja sitte: parooni Casterac de Cahuzac! Ja tässä: de Malgoyre Estressac Lésbas d'Escarabiot! — Parooni, tulkaa tänne! Parooni Hillot de Blagnac-Salechan! De Crabioules-Juzet!
ROXANE.
Niin paljon nimiä!
PAROONI HILLOT.
Niin, kai ne riittänee!
CARBON, Roxanelle.
Avatkaa käsi, jossa nenäliina teill' on!