ROXANE. Armas, vannoin ma vakuutan: sun sielus kauneudelle annoin ma lempeni…
CHRISTIAN.
Vaikk' oisin ruma…?
ROXANE. Lempimästä ei estäisi se…
CHRISTIAN.
Taivas!
ROXANE.
Iloitsethan tästä?!
CHRISTIAN, tukahdutetusti.
Niin… kyllä…
ROXANE.
Mitä nyt?
CHRISTIAN, työntäen häntä hellästi pois.
Ei mitään… Hetki vain…
ROXANE.
Vaan…
CHRISTIAN, osottaen hänelle taustassa olevaa soturiparvea.
Lempes vuoksi riensit tänne kiiruhtain.
Ma pyydän: hymylläs käy rohkaisemaan heitä,
jotk' ehkä kulkemaan käy kohta kuolon teitä!