ROXANE.
Sa voittoasi epäiletkö?…
CHRISTIAN, surumielisesti.
Roxane!
ROXANE. Ah, etkö luottaa saata, armas, etkö, sä tähän lempeen…?
CHRISTIAN.
Siitä älä puhu mulle!
Mua älä lemmi niin, vaan kuten ennen…
ROXANE. Sulle ei riittää voi se lempi, jota tuhlas naiset sun kauneudelles. Niinkuin suuret, harvinaiset on henkes lahjat, niin mun uusi rakkauteni on suuremp', ihanampi kuin mun entiseni.
CHRISTIAN.
Ei, paremp' oli…
ROXANE. Ah, et tahdo kuulla! Ennen ma lemmin sitä, mikä haihtuu aikain mennen! nyt sitä, mik' ei muutu.
CHRISTIAN.
Vaikene!
ROXANE. Ja jos sun rumaks' äkkiä nyt muuttais kohtalos, niin sua lempisin…
CHRISTIAN.
Oh, vaiti!