CHRISTIAN.
Miksi?
CYRANO.
Ystäväni, katso kasvojani.
CHRISTIAN.
Jos ruma olisin, hän lempis rumuuttani.
CYRANO.
Sen sanoiko hän sulle?
CHRISTIAN.
Sanoi.
CYRANO. Hauska kuulla! Vaan et kai tuollaista voi todeksi sa luulla! Voin kyllä tyytyväinen olla, kun hän noin on sanonut, vaan sentään parhaaks' arvioin, ett' oot se uljas, kaunis mies, sun Luoja joksi on luonut — rumuutes ois mulle vahingoksi.
CHRISTIAN.
Sen nähdä haluan.
CYRANO.
Ei, ei.
CHRISTIAN.
Hän valitkoon!
Käy, kerro hälle.
CYRANO. En! En koskaan! Vaiti oon kuin muuri. Tuskaa vain tää turhaa meille tuottaa.