CHRISTIAN. Ja sinä, Cyrano, sa kuinka saatat vuottaa, ett' onnes surmaisin, siks että sattumoisin ma kaunis olen. Ei!
CYRANO. Ja kuinka minä oisin sun lempes tiellä siksi, että syntymähän yht' aikaa kanssas satuin maailmahan tähän, ja että ehkä toin ma sanoillani julki ne tunteet, jotka syämes syvyyteensä sulki!
CHRISTIAN.
Käy, kerro hälle kaikki!
CYRANO.
Miksi kiusaat?
CHRISTIAN. Mua ei haluta nyt enää jatkaa kilpailua itseni kanssa!
CYRANO.
Kuule…!
CHRISTIAN. Liittomme on salaa, todistajitta tehty, kuulemassa valaa vain munkki oli; — jos me vielä eloon jäämme, sen voipi purkaa, ja…
CYRANO.
Tää puhe jättäkäämme!
CHRISTIAN. En huoli lemmestä, min muitten tähden saan. — Jää tänne, minä lähden tuonne katsomaan, käyn juoksuhaudoissamme. Sa Roxanen kanssa saat puhua. Kun palaan, kuulen valintansa.
CYRANO.
Hän sinut valitsee.