CYRANO, tahtoen irroittaa kättään johon polvistuva Roxane nojautuu.
Mun mennä täytyy!
ROXANE, estäen. Seurakseni hetkeksi jääkää! Hän on kuollut. Ystävänne hän oli. Tiedätte, ei hänen moistaan tänne jää toista. Jalo hän ja ylväs oli!
Itkee hiljaa.
CYRANO, pystyssä, paljastetuin päin.
Niin,
Roxane!
ROXANE.
Hän kuului runoseppiin suurimpiin!
CYRANO.
Niin, niin, Roxane.
ROXANE. Hän oli hellä, uljas, hyvä, ja suurisieluinen!
CYRANO.
Niin!
ROXANE. Luonteeltansa syvä; — ei aatteissansa ollut arkipäiväisyyttä, vaan neron lentoa ja hengen ylevyyttä.
CYRANO, varmasti.
Niin, niin, Roxane.